En saanut oikeen nukuttua, yöllä ja kun uni tuli, oli aikaa nukkua vain pari tuntia. Siinä ajassa kuitenkin ehti unen nähdä ja vaikka kouluun tuli kiire, enkä ehtinyt kirjoittaa unta ylös, muistin sen onneksi vielä kotiin päästyäni. Tässä tämä:
Uneni alkoi juna-aseman vierestä, jossa nainen paimensi koiranpentuja ja huuteli ohikulkijoille, että: ”Ottakaa edes yksi! Muuten joudun viedä nää kotiin ja sit mulla on neljä pentua siellä”. Kumarruin silittelemään yhtä pentua ja mietin samalla oman koirani pentuaikaa, joka ei ollut helppo. Tämä nainen joutuisi kokemaan sen nelinkertaisena. Niinpä nappasin yhden pennun ja mietin siinä samalla että mitä mies sanoisi, jos toisin sen kotiin ja kasvattaisin koiralaumaamme yhdellä. Samalla kyselin minkä kokoinen pennusta tulee isona. Koiran toinen silmä oli myös pienen pisteen kokoinen ja kun mainitsin tästä niin pentujen omistaja tökkäsi sitä ja silmästä tuli taas normaali.
Astuimme vieressä olevaan asemarakennukseen ja kyselin vieläkin pennusta. Asema rakennus alkoi liikkua ja huomasin pian olevani todella suuressa junassa, joka sinkosi eteenpäin niin vauhdilla, että kaikki ihmiset lensivät kumoon. Aloin panikoida sillä en tiennyt olinko ottanut bussikorttiani mukaan ja kotiin olisi tästä päästävä. Seuraava pysäkki oli kuitenkin kotini vieressä, joten kun junan ovet avautuivat, sinkosin ulos ja sovimme vielä pennun omistajan kanssa juttelevamme huomenna uudestaan pennun luovutuksesta. Pentu tulisi yöksi siis meidän luoksemme. Hiivin kotiin ja kattelin ikkunoista , olisiko mies hereillä vielä ja panikoin samalla miten kertoisin pennusta ja miksi minulla se vieläkin oli sylissä. Mies avasi oven ja ohi kävellessään huomautti että pienempi koiristamme oli alkanut puremaan ihmisiä. Pienempi on kiltimpi kun toinen koiramme, joten oli selvästi aivan väärä tilanne tuoda kolmatta koiraa taloon. Unen lopun pohdin, miten esittelisin koiran muille.