Parin tunnin unet ja herätessä kuva mielessä papparaisesta joka kurottautuu puristelemaan tissejä. Keksisin parempiakin tapoja herätä..
Oltiin kaverin ja hänen poikaystävänsä ja veljensä kanssa leijumassa hieman maanpinnan yläpuolella ja juttelemassa omista metroistamme. Koska kaikillahan on oma metro? Meillä ainakin oli. Hyppäsimme siitä autoon ja lähdimme matkaan jonnekkin, jonka olen nyt jo unohtanut. Ajelimme junaraiteita pitkin yhtä kovaa kun junat ja meillä oli selvästi kiire päästä määränpäähän. Matka jouduttiin autolla pysäyttämään kun pitkä tallirakennus tuli eteen.
Siitä sitten ulos autosta ja kävelemään tallejen läpi. Talleilla oli paljon ihmisiä, useimmat eläkeläisiä. Eläimet olivat isoja biisoneja muistuttavia vaaleita ja pitkäkarvaisia. Niillä oli pukkimaiset sarvet jotka kaartuivat alaspäin päälaelta. Olin kuitenkin varma että ne olivat tavallisia sonneja. Ihastelin näitä sonneja matkatessamme tallin läpi ja kohta huomasinkin että niitä oli myös edessämme ja jouduimme kävelemään niiden vierestä jos halusimme päästä eteenpäin. Kaverini menivät ensin ja pääsivät vaivatta ensimmäisen sonnin ohi. Itseä kuitenkin vähän pelotti, sillä kyseessä oli todella iso eläin joka saattoi olla hyvin arvaamaton. Päätin kuitenkin lähestyä eläintä kuin koiraa. Ilman äkkinäisiä liikkeitä ja vähän lässyttäen lähemmäs ja hitaasti ojensin käden kämmen ensin eläimen haisteltavaksi. Eläin nuuhkaisi kättäni, mylvi ja tönäisi kuonollaan rintaani. Pääsin kuitenkin eläimen ohi ja ehdin huokaista helpotuksesta.
Huomasin kuitenkin että edessäni oli pian toinen. Ajattelin että hyvin se tälläkin kertaa menee ja onhan täällä ihmisiä jotka voi auttaa jos eläin vauhkoontuu. Ensin kaverini menivät eläimen ohi ja pääsivät taas ongelmitta toiselle puolelle. Lähestyin tätä eläintä samanlailla kun edellistä. Käsi ojossa ja annoin sen nuuhkaista. Sama kävi kun edellisen kanssa. Nuuhkaisu, mylväisy ja rintaan tönäisy. Tällä kertaa vaan eläin muuttui yht’äkkiä eläkeläiseksi mieheksi joka kädet ojossa ja alkamassa puristelemaan rintojani. Läppäisin kädet pois ja tungin hänen ohitseen.
Kun pääsin tallista pois, löysin kaverini ulkopuolelta. He päättivät alkaa pelaamaan jotain korttipeliä josta en koskaan ollut kuullutkaan. Kysyin oliko korttipeli uno:n kaltainen ja sain vastaukseksi epäuskoneita huokauksia pojilta ja kaveriltani nyökkäyksen. yritin järjestellä korttejani sillä aikaa kun muut puhuivat matkastamme ja pian huomasinkin korttieni olevan kirjan sivun kokoisia ja yritin sivunumeroiden mukaan saada sivut ojennukseen. Tämän jälkeen heräsin.