Olen ollut pitkään kipeä, joten energia ei ole riittänyt tulla tietokoneelle heräämisen jälkeen. Nyt onneksi elämä taas alkaa voittamaan ja pystyn kirjailla ylös näitä. Ei ole ensimmäinen uni jonka nään, johon liittyy Descendants of the Sun, sarjan päähenkilömiehet. Eipä siinä mitään, En pane pahakseni että seurustelen unissani Song Joong-ki:n kanssa 😀
Olin kaverini kanssa matkalla hienoille päivälliskutsuille ja kävelimme Helsingin keskustassa kohti määränpäätämme. Mietimme milloin deittimme saapuvat paikalle ja millä. Huomasimme kaksi vanhaa miestä edessä päin ja rupesin nauramaan hulluna. Miehet näyttivät aivan deiteiltämme, mutta vanhoina versioina. Menimme miesten luokse ja kysyimme mahtoivatko he tietää millä helikopterilla deittimme oikein tulevat. Toinen miehistä mietti hetken ja sanoi että helikopteri tulee aivan kohta rakennuksen takaa ja niinhän se tulikin. Helikopteri pyyhkäisi ohitsemme toisen rakennuksen taakse ja ehdimme nähdä kopterin sivussa olevan logon. Kiitimme vanhuksia ja jatkoimme matkaa tapahtumapaikalle.
Pääsimme ovelle jossa oli jonoa paljon ja ihmisiä virtasi sisälle laumoina. Muistin etten ollut muistanut tulostaa kutsuani ja sanoinkin sen ovella samalla kun lauma työnsi meitä sisään. Ovimies nappasi minua kädestä ja veti minut seinän vierustaan ja käski mennä toiseen jonoon, joka oli niille jotka eivät tulostaneet lippuaan. Menin jonoon ja huomasin samalla kadottaneeni kaverini. Odottelin hetken jonossa kun deittimme saapuivat perheen ja ystäviensä kanssa. He nappasivat minut jonosta ja vanhempi varakas nainen seurueesta sanoi, ettei minun tarvinnut näyttää lippua kun kuljen hänen kanssaan.
Pääsimme sisään ongelmitta ja käännyimme VIP alueelle, josta näki lavalle hyvin (Tilaisuus oli ilmeisesti jokin mallitapahtuma). Deittini istutti minut viereensä ja pöytä täyttyi ruuasta ja juomasta. Kerroin ystäväni kadonneen ovella ja deittimme päättivät yhdessä tuumin lähteä etsimään ystävääni ja lupasivat tuoda hänet tänne. Kiitin heitä ja jäin syömään samalla kun miehet lähtivät pöydästä. Kuuntelin pöytäseurueeni juttuja ja samalla kokeilin kaikenlaisia ruokia mitä eteeni tuotiin. Tiesin myös yht’äkkiä vieressäni istuvan naisen olevan anoppini ja että olin naimisissa deittini kanssa.
Kesti kauan istua muuten tuntemattomien ihmisten kanssa pöydässä, jossa minulla ei ollut oikein mitään sanottavaa. Ruokailu alkoi loppua, mutta miehet eivät tulleet takaisin. Siirryimme meidän seurueemme kanssa vähän kauemmas sohville lepäämään ja muut vieraat alkoivat jo lähteä koteihinsa. Röhnötimme kaikki sohvilla ja huomasin avoimen lääkevoide tuubin minun ja anoppini välissä. Otin tuubin ja suljin korkin. Anoppini sitten nappasi tuubin ja avasi sen taas ja alkoi laittamaan sitä käteensä. Pyysin anteeksi, etten ollut tiennyt että hän aikoi käyttää sitä ja sain vastaukseksi. ”Ei se mitään. Sinua saakin lapsettaa”
Sitten heräsin.