Makuuhuone oli niin kuuma että oli pakko nukkua sohvalla. Välillä heräsin koirien käyskentelyyn, mutta uneni jatkui silti koko ajan samalla teemalla.
Olin ihmisjoukon kanssa suljettu jonnekkin kellariin josta löytyi paljon huoneita ja käytäviä. Siellä oli myös murhaajjia liikkeellä emmekä voineet tietää onko oksi meistä murhaaja tai jopa kaikki. Liikeuimme aikalailla erikseen kellarissa ja yritimme tehdä normaleja päiväaskareitamme. Välillä törmäsin muihin kohtalontovereihin ja juttelimme hieman.
Yhdessä kohtaa kaksi nuorta jotka olivat sinne vangituja tulivat luokseni ja alkoivat keskenään puhella jotain. En paljoa kiinnittänyt heihin huomiota, joten näin kolmannen tulevan nurkan takaa ja tiesin heti että tämä mies yritti tappaa heidät. Niinpä menin miehen luokse ja aloin juttelemaan kaikesta ihmeellisestä hänen kanssaan silläaikaa että nämä kaksi ymmärtäisivät lähteä tilasta. Loppujen lopuksi nämä kaksikko lähti ja meistä tuli murhaajan kanssa ihan hyviä kavereita.
Seuraava muistikuva on siitä, että minä ja kolme muuta pääsimme autiolle kadulle. Oli yö ja kaduilla ei näkynyt ketään. Tiesimme että jossain täällä on näkymätön jättiläinen, joka ei halua päästää meitä lähtemään. Kadun päässä oli liikennevalomaisia kaaria ja yksi meistä kävi leikkureilla napsaisemassa jonkin näkymättömän langan valojen päältä niin että valot putosivat maahan ja katosivat. Pääsisimme pois tästä maailmasta kun saisimme kaikki valot pudotettua alas. Tyttö ehti vain kolmet valot pudottaa kun hän äkkiä nousi ilmaan ja lensi kadun toisella puolella olevaa autoa päin. Me muut menimme istumaan läheisille penkeille. Jättiläinen oli siis paikalla joten emme voisi jatkaa enää touhujamme, tai lentäisimme itse jonnekkin. Vähän aikaa juteltuamme kävi ilmi ettei jättiläinen ehkä ollutkaan meitä vastaan vaan meidän puolellamme, mutta joku muu näkymätön halusi meidät tappaa.
Jättiläinen muuttui naiseksi joka vei meidät talon sisään ja sanoi että meidän pitää pelata ja voittaa autopeli jotta pääsemme lähtemään kotiin. Istuimme kaikki pienen telkkarin edessä ja kahdelle kaverilleni annettiin ohjaimet. Olin hiukan pettynyt sillä pidän itseäni hyvänä autopeleissä ja olisin halunnut myös koittaa. Kohta saimme kaikki kuitenkin ohjaimet ja ennen kun ehdimme keksiä mitä autoa mikäkin ohjain kontrolloi, peli alkoi. Yritin kovasti tietoää mikä autoista oli minun mutta ainut jota katoin, liukui alas kaarimaista ramppia joten en voinut muuta kun painaa kaasua ja vasemmalle, etten putoaisi rampista. Päätin kuitenkin vähän testata kuuluiko auto minulle joten jarrutin. Auto myös hidasti, joten innoissani kerroin että tämä on minun. Auto meni tunneliin ja jäi jumiin oviaukkoon. Pystyin tikulla sitä työntämään, että se sujahtaisi ahtaasta aukosta. Joka kerta kun jäin jumiin, täytyi minun myös nousta ylös ja käydä nappaamassa isosta säkistä karkkia. Valitessani mitä haluan syödä keskustelin aina naisen kanssa joka toi meidät tänne ja hän valitteli että joskus autot jäävät kiinni tunnelin aukkoihin.
Sitten heräsin.